KKO:1991:52
- Asiasanat
- OikeudenkäyntikulutPerintö - Pesänjakaja - Pesänselvittäjä
- Tapausvuosi
- 1991
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S90/492
- Taltio
- 1385
- Esittelypäivä
Pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämistä koskevassa asiassa kuultavina olleet pesänosakkaat olivat alioikeudessa vastustaneet hakemusta ja toissijaisesti esittäneet eri henkilöä tehtävään. Määräys annettiin ensikäsittelyssä hakemuksen mukaisesti. Hakijoilla ei ollut oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, kun heille ei ollut aiheutunut kustannuksia kuultavien väitteiden johdosta.
OK 21 luku 3 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hakemus Lappeenrannan raastuvanoikeudessa
A ja B ovat pyytäessään pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämistä kahteen kuolinpesään vaatineet, että raastuvanoikeuteen kuultaviksi kutsutut C ja D velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 10.7.1989
Perustelut
Raastuvanoikeus on todennut, että hakijoilla oli oikeus perintökaaren 19 luvun 1 §:n ja 23 luvun 4 §:n nojalla saada kuolinpesiin pesänselvittäjä ja pesänjakaja.
Tehtäviin ehdotettuja kahta henkilöä oli molempia pidettävä yhtä sopivina eikä kummankaan ollut väitetty olevan toimeen esteellinen. Raastuvanoikeus on katsonut, että pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi oli määrättävä A ja B:n esittämä henkilö.
A ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus oli lakiin perustumaton.
Raastuvanoikeuden tuomiolauselma
Raastuvanoikeus on, määrätessään A ja B:n hakemuksesta näiden esittämän henkilön toimimaan pesänselvittäjänä sekä toimittamaan osituksen ja perinnönjaon kysymyksessä olevissa kahdessa kuolinpesässä, hylännyt A ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
Kouvolan hovioikeuden päätös 20.2.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat valittamalla saattaneet asian ja vaatineet C ja D:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan heille raastuvanoikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut siellä vaadituilla 6.689,50 markalla korkoineen samoin kuin heidän kulunsa hovioikeudessa korkoineen, on lausunut seuraavaa:
Perustelut
Kysymyksessä olevassa hakemuslainkäytön piiriin kuuluvassa asiassa oli hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin perusteella, koska sanotussa laissa ei ollut toisin säädetty, soveltuvin osin noudatettava, mitä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta riita-asiain käsittelystä alioikeudessa oli voimassa eli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä.
Asiassa raastuvanoikeudessa kuultavina olleet C ja D olivat käyttäneet hyväkseen heille lain nojalla kuuluvaa oikeutta lausua mielipiteensä hakemuksen johdosta. He olivat vastustaneet hakemusta. Sen varalta, että pesänjakaja kuitenkin määrättäisiin, he olivat esittäneet toista kuin hakemuksessa nimettyä henkilöä pesänjakajaksi. Tämän ei voitu katsoa kuitenkaan tehneen asiaa sillä tavalla riitaiseksi, että C ja D:tä olisi ollut pidettävä hakemuksen tultua hyväksytyksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin tarkoittamina hävinneinä osapuolina. Koska he eivät olleet myöskään muutoin tarpeettomasti aiheuttaneet asiassa hakijoille A ja B:lle kustannuksia, C ja D eivät olleet velvollisia korvaamaan hakijoiden oikeudenkäyntikuluja.
Hovioikeuden päätöslauselma
Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta ei ole muutettu.
A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan C ja D:lle korvaukseksi muutoksenhakemukseen vastaamisesta aiheutuneista kuluista 800 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 28.5.1990.
A ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hovioikeuden päätös kumotaan ja heidän esittämänsä oikeudenkäyntikuluvaatimukset hyväksytään ja että C ja D velvoitetaan korvaamaan heidän kulunsa myös Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.
C ja D yhteisesti ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen ja vaatineet vastauskulujensa korvaamista korkoineen.
A ja B ovat vielä määräajan jälkeen 19.9.1990 toimittaneet Korkeimpaan oikeuteen lisäselvitykseksi tarkoitetun kirjoituksen liitteineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.4.1991
Käsittelyratkaisu
A ja B:n määräajan jälkeen toimittama lisäkirjoitus liitteineen jätetään huomiotta, koska sen huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Perintökaaren 19 luvun 1 §:n ja 23 luvun 3 §:n mukaan pesänosakkaalla on oikeus saada kuolinpesään pesänselvittäjä ja pesänjakaja. Määräyksen tehtävään voi antaa vain tuomioistuin. Hakemuksen voivat tehdä pesänosakkaat yhdessä. Jos kaikki osakkaat eivät ole hakijoina, muille on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Lähtökohtana on, että hakijoiden on itse vastattava tällaisen oman edun valvomiseksi tehdyn hakemuksen kustannuksista. Ainoastaan siinä tapauksessa, että asia kuultaviksi kutsuttujen väitteiden johdosta käy riitaiseksi ja tästä aiheutuu hakijoille lisäkustannuksia, kuultaville voi syntyä kuluvastuu oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten perusteella, joita hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaisesti on soveltuvin osin sovellettava hakemusasioissa. Tällaisia kustannuksia ei ole aiheutunut A ja B:lle kysymyksessä olevassa asiassa, jonka raastuvanoikeus on ratkaissut ensikäsittelyssä heidän hakemuksensa mukaisesti C ja D:n vastustuksesta ja vastaehdotuksesta huolimatta. Sen vuoksi A ja B:llä ei ole oikeutta saada korvausta kuluistaan raastuvanoikeudessa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan C ja D:lle yhteisesti korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 850 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Roos, Tulenheimo-Takki ja Krook